Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksemme jatkui alakoulun henkilöstön osallistujille suunnatulla koulutuspäivällä teemasta " Resilienssi osana hyvinvoinnin rakentamista". Kouluttajamme Taina Sainio avasi resilienssin tärkeää teemaa pienempien oppilaiden näkökulmasta. Tähän blogikirjoitukseen Taina on koostanut viisi konkreettista askelta resilienssin vahvistamisen tueksi. Kulkekaamme yhdessä resilienssin portaita kohti kestävää hyvinvointia!
Kuva: Pixabay License
”Älä luovuta koita uudestaan – kaikki täällä sua kannustaa!”
Resilienssi osana hyvinvoinnin rakentumista
Koulupäivän aikana lapset joutuvat
navigoimaan monenlaisissa haastavissa tai stressaavissa hetkissä.
Vastoinkäymisiä kohdatessaan jotkut lapset lukkiutuvat ja kieltäytyvät
yrittämästä uudelleen tai varmistelevat, että he ”tekevät oikein”, kun samassa
tilanteessa toiset lapset yrittävät sinnikkäästi, kunnes onnistuvat ja he
näyttävät aina ponnahtavan helposti takaisin raiteilleen kohdatessaan haasteita.
Mikä on heidän salaisuutensa? Se on resilienssi.
Kuva: Pixabay License
Resilienssi on kykyä toipua vastoinkäymisistä. Se on yksi
hyvinvointimme avaintekijöistä, sillä halusimme tai emme, elämä on jatkuvaa
muutosta. Vastoinkäymisiä ja vaikeita aikoja tulee kaikkien elämään. Vaikka joillakin
lapsilla on enemmän synnynnäistä sietokykyä vastoinkäymisille kuin toisilla, resilienssin
taustalla on joukko taitoja, joiden avulla voidaan oppia selviytymään elämän
ylä- ja alamäistä. Resielienssin vahvistaminen on taito-opetusta.
Emme pysty poistamaan lasten kokemaa stressiä tai haasteita,
mutta voimme opettaa heille resilienssiä - käyttäytymistä, ajatuksia ja tekoja,
jotka vahvistavat heidän kykyään selviytyä vaikeista tilanteista, käsitellä
stressiä ja toipua epäonnistumisesta tai vastoinkäymisistä.
Kuva: Pixabay License
Viisi askelta resilienssin vahvistamiseen:
1.
Turvallisuus on resilienssin kasvun ja oppimisen
maaperä
Toisista kiinnostuminen, toisen
ymmärtäminen ja toisille merkityksellisenä oleminen ja ilon tuottaminen ovat
ihmisille ensisijainen perustarve. Keskity sellaisen oppimisympäristön
kehittämiseen, jossa jokainen lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.
Yhteyden kokemuksen pitäisi olla kaiken opetuksen ja kasvatuksen lähtökohta.
Koska lapset ovat vasta
alkuvaiheessa kasvavan resilienssin matkalla, aikuisten luoman turvallisen
oppimisympäristön sekä myönteisten tunteiden ja lämpimän vuorovaikutuksen
merkitys on suuri. Resilienssi vahvistuu välittävissä ja huolehtivissa
oppimisympäristöissä, joissa joukkoon kuulumisen tunne vahvistuu ja aikuiset vahvistavat
läsnäolollaan hyväksyvää, sallivaa ja myötätuntoista ilmapiiriä.
2.
Lisää myönteisiä tunteita
Ylläpidä ryhmässä ja luokassa tietoisesti
myönteisiä tunteita ja positiivista ilmapiiriä. Myönteisillä tunteilla on
keskeinen rooli resilienssin kasvussa. Aivojen tehdasasetuksiin kuuluu potentiaalisen
uhkan havaitsemien ja huomio kiinnittyykin meillä luontaisesti negatiiviisiin
tunteisiin positiivisten sijaan. Myönteisten tunteiden tietoinen ylläpitäminen
ja niihin huomion kiinnittäminen on tärkeä taito, joka vahvistaa resilienssiä
haastavissa tilanteissa.
Tuo siis lapsiryhmään ja luokkaan
iloa ja naurua. Kiinnitä huomiota hyvään ja onnistumisiin. Kun lapset oppivat
huomaamaan omat ja toisten onnistumiset, myönteinen suhtautuminen itseen ja
muihin vahvistuu, toiveikas elämänasenne lisääntyy ja resilenssin vahvistuminen
saa lisää rakennusaineita.
Kuva: Pixabay License
3.
Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos
Resilienssin rakentumisessa kyse
on todellakin enemmän matkasta kuin määränpäästä! Jos opettajana kiinnittää
huomion vain täydelliseen lopputulokseen, tulee juurruttaneeksi lapseen ajattelutapaa,
että ainoa asia, jolla on merkitystä, on menestys. Resilientin ajattelutavan
rakentamiseksi on tärkeää keskittyä oppimisen edistymiseen– anna siis
positiivista palautetta yrittämisestä, sinnikkyydestä ja ponnisteluista pelkän lopputuloksen
arvioinnin sijaan.
Kannusta lapsia kokeilemaan uusia
asioita korostaen sitä, että epäonnistumisista ja virheistä opitaan. Tätä on
kasvun ajattelutapa, joka on keskeinen osa resilienssin kehittämistä. Kun
lapset kokevat, että virheiden tekeminen ei ole vaarallista, he
todennäköisemmin rohkaistuvat kokeilemaan uusia ja haastavampia asioita,
eivätkä jähmety vastoinkäymisten edessä.
4.
Pidä yllä optimismia ja lempeää sisäistä puhetta
”Taaskaan en onnistunut! En osaa
mitään, enkä voi oppiakaan tätä. Liian vaikeaa!” Pessimisti voi vähätellä omia
vaikutusmahdollisuuksiaan ja takertua opittuun avuttomuuteen. Jokaisella meillä
on sisäinen ääni, jolla puhuttelemme itseämme. Epäonnistumisen ja vastoinkäymisen
hetkinä olemme helposti itseämme kohtaan liian vaativia. Resilienssin
rakentumista vahvistaa optiminen ajattelutapa, jonka myötä syntyy myönteistä
asennetta ja armollista, toivoa huokuvaa sisäistä puhetta.
Optimismia voi oppia. Mallinna optimistista
ja myötätuntoista puhetta. Epäonnistumiset ja virheet kuuluvat elämään ja niitä
sattuu meille jokaiselle. Resilienssi pohjautuu paitsi myötätuntoon itseämme
kohtaan, myös myötätuntoon toisia kohtaan. Itsemyötätuntoinen ihminen puhuu
itselle samalla tavalla kuin puhuisi ystävälle.
Kuva: Pixabay License
5.
Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle?
Jokainen opetus- ja kasvatusammattilainen
on lapsen elämässä keskeinen resilienssin rakentaja. Tämä vaatii tietoisuutta
omista tunteista, ajattelurakenteista ja käyttäytymisestä, sekä näiden vaikutuksista
vuorovaikutukseen lasten kanssa.
Sinä olet lasten resilienssin
tukemisen tärkein työkalu! Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota omaan fyysiseen
ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pidä huolta itsestäsi. Huolehdi tasapainoisesta ravinnosta,
levosta ja liikkeestä ja vaali läheisiä ihmissuhteitasi. Kiinnostu omista
kokemistavoistasi erilaisissa tilanteissa ja tunnusta tunteesi sen sijaan, että
yrität sivuuttaa ne. Harjoittele itsemyötätuntoa. Älä ole liian kriittinen
itseäsi kohtaan, kun asiat eivät mene hyvin, vaan suhtaudu itseesi lempeästi – Teet
parhaasi. Ole omalle itsellesi myötätuntoinen, kiinnostunut kuulija.
Blogitekstin kirjoittaja on Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksen kouluttaja
Taina Sainio
Kasvatustieteilijä, psykologian kandidaatti ja lasten stressinsäätelyn väitöskirjatutkija
Kommentit
Lähetä kommentti