Siirry pääsisältöön

Resilienssi osana hyvinvoinnin rakentamista, alakoulu

Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksemme jatkui alakoulun henkilöstön osallistujille suunnatulla koulutuspäivällä teemasta " Resilienssi osana hyvinvoinnin rakentamista". Kouluttajamme Taina Sainio avasi resilienssin tärkeää teemaa pienempien oppilaiden näkökulmasta. Tähän blogikirjoitukseen Taina on koostanut viisi konkreettista askelta resilienssin vahvistamisen tueksi. Kulkekaamme yhdessä resilienssin portaita kohti kestävää hyvinvointia!



Kuva: Pixabay License

”Älä luovuta koita uudestaan – kaikki täällä sua kannustaa!”
Resilienssi osana hyvinvoinnin rakentumista

Koulupäivän aikana lapset joutuvat navigoimaan monenlaisissa haastavissa tai stressaavissa hetkissä. Vastoinkäymisiä kohdatessaan jotkut lapset lukkiutuvat ja kieltäytyvät yrittämästä uudelleen tai varmistelevat, että he ”tekevät oikein”, kun samassa tilanteessa toiset lapset yrittävät sinnikkäästi, kunnes onnistuvat ja he näyttävät aina ponnahtavan helposti takaisin raiteilleen kohdatessaan haasteita. Mikä on heidän salaisuutensa? Se on resilienssi.


Kuva: Pixabay License

Resilienssi on kykyä toipua vastoinkäymisistä. Se on yksi hyvinvointimme avaintekijöistä, sillä halusimme tai emme, elämä on jatkuvaa muutosta. Vastoinkäymisiä ja vaikeita aikoja tulee kaikkien elämään. Vaikka joillakin lapsilla on enemmän synnynnäistä sietokykyä vastoinkäymisille kuin toisilla, resilienssin taustalla on joukko taitoja, joiden avulla voidaan oppia selviytymään elämän ylä- ja alamäistä. Resielienssin vahvistaminen on taito-opetusta.

Emme pysty poistamaan lasten kokemaa stressiä tai haasteita, mutta voimme opettaa heille resilienssiä - käyttäytymistä, ajatuksia ja tekoja, jotka vahvistavat heidän kykyään selviytyä vaikeista tilanteista, käsitellä stressiä ja toipua epäonnistumisesta tai vastoinkäymisistä.


Kuva: Pixabay License

Viisi askelta resilienssin vahvistamiseen:

1.       Turvallisuus on resilienssin kasvun ja oppimisen maaperä

Toisista kiinnostuminen, toisen ymmärtäminen ja toisille merkityksellisenä oleminen ja ilon tuottaminen ovat ihmisille ensisijainen perustarve. Keskity sellaisen oppimisympäristön kehittämiseen, jossa jokainen lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Yhteyden kokemuksen pitäisi olla kaiken opetuksen ja kasvatuksen lähtökohta.

Koska lapset ovat vasta alkuvaiheessa kasvavan resilienssin matkalla, aikuisten luoman turvallisen oppimisympäristön sekä myönteisten tunteiden ja lämpimän vuorovaikutuksen merkitys on suuri. Resilienssi vahvistuu välittävissä ja huolehtivissa oppimisympäristöissä, joissa joukkoon kuulumisen tunne vahvistuu ja aikuiset vahvistavat läsnäolollaan hyväksyvää, sallivaa ja myötätuntoista ilmapiiriä.

2.       Lisää myönteisiä tunteita

Ylläpidä ryhmässä ja luokassa tietoisesti myönteisiä tunteita ja positiivista ilmapiiriä. Myönteisillä tunteilla on keskeinen rooli resilienssin kasvussa. Aivojen tehdasasetuksiin kuuluu potentiaalisen uhkan havaitsemien ja huomio kiinnittyykin meillä luontaisesti negatiiviisiin tunteisiin positiivisten sijaan. Myönteisten tunteiden tietoinen ylläpitäminen ja niihin huomion kiinnittäminen on tärkeä taito, joka vahvistaa resilienssiä haastavissa tilanteissa.

Tuo siis lapsiryhmään ja luokkaan iloa ja naurua. Kiinnitä huomiota hyvään ja onnistumisiin. Kun lapset oppivat huomaamaan omat ja toisten onnistumiset, myönteinen suhtautuminen itseen ja muihin vahvistuu, toiveikas elämänasenne lisääntyy ja resilenssin vahvistuminen saa lisää rakennusaineita.


Kuva: Pixabay License

3.       Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos

Resilienssin rakentumisessa kyse on todellakin enemmän matkasta kuin määränpäästä! Jos opettajana kiinnittää huomion vain täydelliseen lopputulokseen, tulee juurruttaneeksi lapseen ajattelutapaa, että ainoa asia, jolla on merkitystä, on menestys. Resilientin ajattelutavan rakentamiseksi on tärkeää keskittyä oppimisen edistymiseen– anna siis positiivista palautetta yrittämisestä, sinnikkyydestä ja ponnisteluista pelkän lopputuloksen arvioinnin sijaan.

Kannusta lapsia kokeilemaan uusia asioita korostaen sitä, että epäonnistumisista ja virheistä opitaan. Tätä on kasvun ajattelutapa, joka on keskeinen osa resilienssin kehittämistä. Kun lapset kokevat, että virheiden tekeminen ei ole vaarallista, he todennäköisemmin rohkaistuvat kokeilemaan uusia ja haastavampia asioita, eivätkä jähmety vastoinkäymisten edessä.

4.       Pidä yllä optimismia ja lempeää sisäistä puhetta

”Taaskaan en onnistunut! En osaa mitään, enkä voi oppiakaan tätä. Liian vaikeaa!” Pessimisti voi vähätellä omia vaikutusmahdollisuuksiaan ja takertua opittuun avuttomuuteen. Jokaisella meillä on sisäinen ääni, jolla puhuttelemme itseämme. Epäonnistumisen ja vastoinkäymisen hetkinä olemme helposti itseämme kohtaan liian vaativia. Resilienssin rakentumista vahvistaa optiminen ajattelutapa, jonka myötä syntyy myönteistä asennetta ja armollista, toivoa huokuvaa sisäistä puhetta.

Optimismia voi oppia. Mallinna optimistista ja myötätuntoista puhetta. Epäonnistumiset ja virheet kuuluvat elämään ja niitä sattuu meille jokaiselle. Resilienssi pohjautuu paitsi myötätuntoon itseämme kohtaan, myös myötätuntoon toisia kohtaan. Itsemyötätuntoinen ihminen puhuu itselle samalla tavalla kuin puhuisi ystävälle.


Kuva: Pixabay License

5.       Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle?

Jokainen opetus- ja kasvatusammattilainen on lapsen elämässä keskeinen resilienssin rakentaja. Tämä vaatii tietoisuutta omista tunteista, ajattelurakenteista ja käyttäytymisestä, sekä näiden vaikutuksista vuorovaikutukseen lasten kanssa.

Sinä olet lasten resilienssin tukemisen tärkein työkalu! Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota omaan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pidä huolta itsestäsi. Huolehdi tasapainoisesta ravinnosta, levosta ja liikkeestä ja vaali läheisiä ihmissuhteitasi. Kiinnostu omista kokemistavoistasi erilaisissa tilanteissa ja tunnusta tunteesi sen sijaan, että yrität sivuuttaa ne. Harjoittele itsemyötätuntoa. Älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan, kun asiat eivät mene hyvin, vaan suhtaudu itseesi lempeästi – Teet parhaasi. Ole omalle itsellesi myötätuntoinen, kiinnostunut kuulija.


Blogitekstin kirjoittaja on Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksen kouluttaja

Taina Sainio
Kasvatustieteilijä, psykologian kandidaatti ja lasten stressinsäätelyn väitöskirjatutkija



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kasvata hyvää positiivisella pedagogiikalla ja hyvinvointiopetuksella!

Positiivinen pedagogiikka ja hyvinvointiopetus auttaa opettajia ja kasvattajia  kasvattamaan ja rakentamaan hyvää tulevaisuutta Positiivinen pedagogiikka tuo hyvinvoinnin ja  oppimisen yhteen  Positiivisen psykologian tutkimukseen pohjautuva positiivisen pedagogiikka on yläkäsite empiirisesti validoiduille ja tieteellisesti todistetuille sekä raportoiduille positiivisen psykologian ohjelmille, joilla on saatu myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä oppimiseen. (White & Murray 2015.) Meekin (2015) mukaan positiivinen pedagogiikka tuo yhteen positiivisen psykologian tieteen ja parhaat käytännön oppimisen tavat, joiden tarkoituksena on lisätä yksilöiden ja yhteisöjen kukoistusta.   Hyvinvointitaidot antavat yksilölle kyvykkyyttä rakentaa hyvää ja onnellista elämää itselle ja toisille ihmisille sekä tehdä merkityksellisiä tekoja paremman tulevaisuuden maailman edistämisessä. Positiivisen psykologian tiede tutkii kaikkea sitä, mikä vaikutta...

Hyvinvointi koulussa

  Hyvinvointia vahvuuksista  -täydennyskoulutuksemme päättyi koostavalla teemalla "Hyvinvointi koulussa". Kouluttajanamme toimi Susanna Heikari, joka on koostanut alla olevaan blogikirjoitukseen keskeisiä ajatuksiaan teemasta. Iloisia ja innostavia lukuhetkiä Susannan tekstin parissa! Kuva: Pixabay License Opettaja voi vahvistaa kouluiloa ja kouluviihtyvyyttä olemalla aidosti läsnä! Näen sinut! Opettajan ja oppilaan päivittäisillä arkisilla kohtaamisella on merkitystä. Turvallinen, hyväksyvä ja myönteinen aikuinen kohtaa oppilaan aidosti, inhimillisellä lämmöllä ja ennen kaikkea kiireettömästi. Opettaja on lapselle ja nuorelle parhaassa tapauksessa luotettava, turvallinen, myötätuntoinen ja rajat selkeästi asetettava aikuinen. Koulupäivän sujumisen kannalta sillä on todella paljon merkitystä miten oppilaat aamuisin kouluun tullessaan kohdataan.  Itselläni oli luokan opettajana tapana seistä aamun ensimmäisen oppitunnin alussa luokan ovella ottamassa oppilaita yksite...

Itsesäätelyä opitaan itseä säätelevän toisen kanssa

  Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuspäivässä pääsimme syventymään nuoruuteen ja itsesäätelyn kehitykseen. Päivän aikana tarkastelimme aihetta sekä nuoren että aikuisen näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa nostan esiin erityisesti nuoren kohtaamisen, joka puhutti päivän aikana.  Nuoruus on kehitysvaihe, joka on aivan erityinen. Nuori ei ole pieni lapsi eikä iso aikuinen. Nuori on kesken, ja niin on lupa olla.  Aivojen ja mielen kehitys on valtavassa murroksessa. Kaikessa keskeneräisyydessään nuori pyrkii luomaan itsestään käsitystä, joka tuntuu omalta ja joka on kokonainen. Biologia ei vain ole vielä valmis, joten matka integroituneeseen käsitykseen itsestä käy pirstaleiden kautta. Siksi nuori kokee jatkuvasti konflikteja sen kanssa, kuinka monenlaisia käsityksiä hänellä on itsestä eri rooleissa. Kuka olen, kehen pitäisi uskoa? Tämä tuo mukanaan ahdistusta ja hämmennystä. Tärkeänä psyykkisenä kehitystehtävänä onkin se, että nuori löytää, tunnistaa ja hyväksyy itsessään moni...