Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksemme jatkui alakoulun henkilöstön osallistujille suunnatulla koulutuspäivällä teemasta " Itsesäätely vireystilan säätelyssä". Kouluttajamme Taina Sainio avasi teeman sisältöä alakouluikäisten oppilaiden näkökulmasta konkreettisesti ja innostavasti. Tästä alta löytyvän blogitekstin avulla voit palata vielä teeman pariin. Toivottavasti lukuhetki antaa sinulle vielä uusia oivalluksia, jotka avaavat vielä lisää itsesäätelyn supertaitoa!
Kuva: Pixabay License
Itsesäätely on kaiken oppimisen taustalla vaikuttava supertaito
Ympäröivän yhteiskunnan kiihtyvä tahti heijastuu myös
koulujen arkeen – pirstaloitunut ja runsasvirikkeinen ympäristö haastaa lasten
(ja aikuisten!) kykyä säädellä omaa toimintaansa. Lapselle tämä tarkoittaa
jatkuvaa tasapainoilua tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä kiihdyttävien ja
hillitsevien sisäisten ja ulkoisten toimintaimpulssien välillä. Itsesäätely
kytkeytyy vahvasti kehollisiin tuntemuksiin: sen pettäminen muuttaa olon
epämukavaksi ja sen toimiminen palauttaa olon taas hyväksi. Itsesäätely onkin kuin hengittämistä, käynnissä
koko ajan.
Kuva: Pixabay License
Koulupäivään liittyy monia hetkiä ja tilanteita, joissa
lapsi tarvitsee itsesäätelyn taitoa. Huomaamme itsesäätelyn tärkeyden erityisesti
silloin, kun lapsen keskittyminen herpaantuu, hän joutuu tunnekaappauksen
valtaan ja käyttäytyy rauhattomasti. Tunnetilojen vaihtelut ja nopeasti syttyvä
toimintavalmius estävät lasta toimimasta tavoitteellisesti ja
tarkoituksenmukaisesti tilanteeseen sopivalla tavalla. Käytännössä itsesäätelyn
pulmat aiheuttavat vaikeuksia tarkkaavuudessa, keskittymisessä ja oppimisessa sekä
hankaloittavat positiivisten ystävyyssuhteiden ylläpitämistä. Itsesäätelyn kyky
on syvästi yhteen kietoutunut niin sosiaalisen, tiedollisen kuin taidollisenkin
oppimisen kanssa – ei ole liioiteltua sanoa, että itsesäätely on kaiken
kehityksen ja oppimisen taustalla vaikuttava supertaito.
Kyky itsesäätely ei kuitenkaan rakennu itsestään, vaan sitä
on harjoiteltava. Viisaassa kasvatuksessa ja opetuksessa tulisi panostaa
entistä enemmän lasten itsesäätelyn, stressin hallinnan ja itsetuntemuksen
kehittämiseen.
Itsesäätelyn neurobiologinen perusta
Itsesäätelyn biologisen perustan hahmottaminen auttaa
ymmärtämään, mitä lapsen mielessä tapahtuu ja miksi lapsi käyttäytyy niin kuin
käyttäytyy. Itsesäätelyn taustalla vaikuttaa biologinen
valpastumisjärjestelmämme eli stressijärjestelmä. Kun käsittää stressijärjestelmän
toiminnan periaatteet, ymmärtää, että säätelemätön lapsi ei ole tahallaan
hankala ja vaikea vaan toimii ainoalla tavalla, joka on hänelle juuri silloin
mahdollista.
Kuva: Pixabay License
Kokiessaan olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi lapset
tietävät yleensä erinomaisesti, miten erilaisissa tilanteissa kuuluisi toimia. Koulutehtäviin
keskittyminen onnistuu, oppiminen on helppoa ja yhteinen toiminta sujuu
ongelmitta. Koulupäivän aikana kuitenkin sattuu ja tapahtuu monenmoista - kun
jotakin äkkinäistä tapahtuu ja valpastuminen käynnistyy, hyvät aikeet ja tieto
unohtuvat. Stressijärjestelmän aktivoituminen estää harkinnan, mielen
malttamisen ja reaktioiden pysäyttämisen.
Stressijärjestelmän aktivoituminen, valpastuminen, on
lähtökohta kaikelle oppimiselle. Utelias, innostunut tutkiminen virkistää
aivoja ja avaa mielen vastaanottamaan ja käsittelemään uutta tietoa. Pitkään jatkuessaan stressiaktivoitumisen tila
kääntyy kuitenkin itseään vastaan. Toistuva tai jatkuva ylivirittyneisyys
romahduttaa lasten vielä rakenteilla olevan itsesäätelykyvyn. Lapset viestivät
tästä säätelemättömästä tilastaan erilaisin tavoin: yksi muuttuu taistelevaksi,
levottomaksi ja uhmakkaaksi, toinen sulkeutuu ja vetäytyy.
Ylikuormittuneet aivot eivät pysty ottamaan vastaan uutta tietoa, jolloin oppiminenkaan ei ole mahdollista. Mitä suurempaa ylivirittyneisyyden aiheuttama kuormitus on, sitä vähemmän on kykyä luovaan ongelmanratkaisuun, päättelyyn tai harkittuun toimintaan. Tällöin toiminta kytkeytyy automaattiohjaukselle kohti impulsiivista ja välitöntä reagointia. Pitkittynyt stressi vaikuttaa itsesäätelytaitojen kehittymiseen haitallisesti.
Kuva: Pixabay License
Oppivat aivot tarvitsevat kasvurauhan
Itsesäätelyn kyvyn on joskus ajateltu olevan synnynnäinen
tai muuttumaton ominaisuus – joillakin vain on itsekuria ja mielenmalttia
enemmän kuin toisilla! Nykyään kuitenkin ymmärretään, että itsesäätely on
monitahoinen taito, joka mukautuu ja muuttuu jatkuvasti aivojen
neurobiologiseen kehitykseen nivoutuen.
Aivojen neurobiologista kypsymistä tapahtuu 20–25-vuotiaaksi
asti. Itsesäätelystä vastaavat aivojen osa-alueet ovat alakouluikäisillä
lapsilla vielä aivan rakenteilla, siksi lapset joutuvat helposti
tunnekaappauksen valtaan ja käyttäytyvät levottomasti. Lapsen täytyy oppia,
miten sammutetaan valpastumisen aiheuttama neurobiologinen hälytystila ja sitä
seuraava välittömän reagoinnin pakko. Lapsen oma ymmärrys aivojen toiminnasta
sekä kyky tunnistaa säätelemättömäksi kääntyvän stressin keholliset merkit
auttavat itsesäätelyn harjoittelussa.
Kuva: Pixabay License
Itsesäätelyn taidot, kuten kaikki muutkin taidot, vaativat
paljon harjoittelua vakiintuakseen. Aivojen johdottaminen eli
hermoverkkoyhteyksien vakiinnuttaminen ja neurokemiallisten polkujen
raivaaminen on käyttöriippuvainen prosessi. Toistuvasti käytetyt yhteydet
automatisoituvat, jolloin niistä tulee tapoja ja tottumuksia. Mitä toistuvammin
mielenhallintataitoja harjoitellaan ja lasta autetaan mielen malttamisessa,
sitä todennäköisemmin itsesäätelyn taidot vahvistuvat. Pysähtymisen,
rauhoittumisen ja tarkkaavuuden keskittämisen harjoittelu vahvistaa
itsesäätelyn hermoverkkojen muodostumista, jolloin informaation kulku
edestakaisin itsesäätelyyn osallistuvien aivoalueiden välillä on helpompaa ja
automaattisempaa. Kun nämä aivojen eri osa-alueet alkavat toimia yhteen
nivoutuen, itsesäätely lisääntyy ja reaktiivinen toiminta vähenee. Tämä pätee
meihin kaikkiin, niin lapsiin kuin aikuisiin.
Hälytyksen sammuttamiseen tarvitaan pysähtymisen ja
rauhoittumisen taitoa. Itsesäätelyä voi vahvistaa harjoituksilla, jotka
auttavat rauhoittamaan biologista valpastumisjärjestelmää. Koulupäivän aikana
toistuvat aivotauot – erilaiset mielenhallintataitojen harjoitukset –
vahvistavat itsesäätelyn taitoa. Pysähtymisen ja rauhoittumisen hetkien jälkeen
lapset pystyvät jatkamaan toimintaansa tietoisesti säädellyssä tilassa ja aivot
saavat kasvurauhan.
Blogitekstin kirjoittaja on Hyvinvointia vahvuuksista -koulutuksen kouluttaja
Taina Sainio
Kasvatustieteilijä, psykologian kandidaatti ja lasten stressinsäätelyn väitöskirjatutkija
Kommentit
Lähetä kommentti